Tänään olen kulkenut mahdollisimman paljon yksin ja miettinyt samalla omaa yksinäisyyttäni. Kuin pisteeksi kaatui vanha mies kadulla eteeni ja löi päänsä katukiveykseen. Huusin apuun kauempana olevan miehen ja hetkessä oli paikalla auttajia, poliisi ja ambulanssi. Mies näytti selviävän. Ennen kaatumistaan mies yritti kumartua ottamaan vettä suihkulähteen tapaisesta kaivosta. Tyhjä viiden litran muovipönttö lojui vielä illallakin vähän sivummalla, hyvin yksinäisenä.
Oma yksinäisyyteni korostuu vieraassa ympäristössä ja ihmisten keskellä. Ehkä se on läheistä sukua menettämisen pelolle ja kuolemalle. Sitä seuraa halu vetäytyä jonnekin eristykseen, omiin oloihin. Istahdin hetkeksi vanhan miehen kaatumisen jälkeen kirkon penkkiin ja rukoilin hänen puolestaan.
65 kilometriä jäljellä, Coelhoa vielä tällekin päivälle: "Salaisuus on nykyhetkessä. Jos tarkkailet nykyisyyttä, voit tehdä sen paremmaksi, ja jos teet sen paremmaksi, kaikki myöhempikin on paremmin." Sauvakin on vielä tallessa.