Aikainen lähtö päivän matkalle. Edellisenä iltana tutustuin ranskalaisiin, tämän aamun aamiainen italialaisseurueen kanssa viiden kilometrin kävelyn jälkeen San Martinin albergue –kahvilassa.
Tajusimme ennen kymmentä, että tänään on sunnuntai. Villares de Orbigossa soivat kirkonkellot ja vastaan tuli kaikenikäistä kirkkokansaa. Seuraavaan kylään saavuimme messun juuri päättyessä ja olimme keskellä paikallisia "muttimarkkinoita".
Sitten alkoikin kahdeksan kilsan erämaajakso ja lämpötila nousi yli 30 asteen. Mineraalipitoinen kaivovesi ei ole kaksista lämmenneenä eikä horisontissa näkynyt edes kangastusta. Kunnes… pitkän peltoaukean päässä olevan ladon vieressä oli joukko suurisieluisia ihmisiä pystyttäneet paratiisin. Yksi heistä käveli vastaan ja tarjosi vesimelonia, sitten mehua, kahvia, hedelmiä. Se hetki oli jo kuin määränpää, pieni taivas.
Kaikesta huolimatta opimme tänään, että tällaisessa helteessä ei kannata kävellä. Se on yksinkertaisesti turhan tappavan kuumaa. Astorgaan tulimme enemmän kuin viimeisillä voimilla.
Mutta ilta oli kaunis. Ostin katedraalista vesperin jälkeen hetken ajatuksesta Mariaa ja Jeesuslasta kuvaavan ikonikortin. Illalla harmittelin, kun en ostanut niitä kolmea. Lapsetkin olisivat sellaisen nimittäin halunneet. Heidän tutkiessaan korttia siitä yllättäen irtosi takaa toinen, sitten kolmas. Linnunradan polulla tapahtuu merkillisiä asioita.